Päivät soljuvat hitaasti, mutta väistämättä. Tulee yhtäkkinen kalenterisyksy, mutta sää jumittaa kesässä. Menen töihin, tulen kotiin. Tuntuu hyvältä tehdä ja olla.

Tulin kuukausi sitten Prahasta ja sanoisin, että kaupunki kannattaa kokea, jos vaan yhtään kiinnostaa. Paljon jäi kokematta, ohitettua, aika ei riittänyt mihinkään ja silti se käytettiin kaikki. Täällä koti-Suomessa on ollut totuttelemista arkeen, nyt se alkaa jo sujua.

Ne päivät, jolloin ei tapahdu mitään, ovat hyviä päiviä.

Sanoin muutama päivä sitten lupaavalle kirjoittajalle, että opi kärsivällisyyttä itsesi suhteen. Olen Fariseus, opettelen itsekin odottamaan yhä vielä. Olen ylpeä oppilaastani, josta nyt puhutaan: kun joku mainitsee, että hän on minun oppilaani, olen ihan pikkuisen ylpeä, vaikka tajuan, ettei se (mikään) minun ansiotani ole. Mutta kun mainitsija on oma entinen opettajani, jolle olen niin jumalattomasti velkaa, muistan sanoa, että kun on saanut oppia, on jotain eteenpäinkin annettavaksi.

Se pitää tehdä yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes aika loppuu kesken. Jakaa vähästään. Keskiviikkona pääsen taas opettamaan. En tiedä, mistä aion puhua, mutta kesän aikana olen saanut jonkin otteen jostakin uudesta. Tuntuu, että varastot on täynnä ja akut ladattu. Ties millaisia yllätyksiä opiskelijoilla on varalleni taas.

Pitäisi varmaan itsekin kirjoittaa, mutta. Jokin on vielä kesken sen suhteen. Ja sen olen oppinut, jos en mitään muuta, että näitä asioita on ainakaan minun turha kiirehtia. Odotan, että aika kuluu siihen pisteeseen, jossa muuta vaihtoehtoa ei ole, täydellinen tarina (joka minun tulee epätäydellistää) osuu kyllä aikanaan kohdalle.

Blogikin on ollut kuollut. Kun tekee päivät kirjoitustyötä ja on tehnyt viime kuukaudet sitä samaa illatkin, ei tule avattua illalla vielä blogiakin. Lisäksi tämän kirjoittaminen tuntuu siltä, että pitäisi olla enemmän sanottavaa. Opettelen. Kärsivällisyyttä. Itseni suhteen.

Mutta hei, sinä: jos haluat kirjoittaa, älä odota liian kauan. Ensi keväänä ilmottaudut sinne kurssille, jos olet aina halunnut. Ja tänään on hyvä päivä aloittaa jotakin uutta. Jos ei, se tulee huomenna tai keskiviikkona.

Mutta päätä ottaa se vastaan. Päätä ottaa se käsiin ja käyttää se.